Känkky.Artikkelit
Pistä linkki jakoon
 |
Artikkelit |
Kumisaapas- ja televisiotehtaasta elävä Salo Ehdottomasti paikallinen erikoisuus oli lähes joka ilta pakettiautolla vakipaikalleen tuleva Repen Nakin koju. Paikalliset kertoivat, että auto toimi mobiilina snägärinä ja sillä oli myös katu-uskottavampi nimi vakiasiakkaiden piirissä –tosin sitä en nyt tässä sano. Höyryyn se kuitenkin taisi liittyä. Repen Nakki tunnettiin myös omasta erikoissinapistaan ja luonnollisesti nakeistaan (/makkaroistaan). Tuoreempaa känkkykulttuuria edusti Salon pieneen keskustaan mahtuneet seitsemän kebab-pizzeriakomboa. Parhaassa paikassa pystyin näkemään kerralla viisi kebab-pizzeriaa, mikä toki tuntui hienolta. Havaitsin mielenkiintoisen yhtymäkohdan teknologiayritysten ja känkkypaikkojen mahdollisesta symbioosista. Ehkäpä nämä kaksi tekijää vetivät toisiaan puoleensa.
Testattu kebab-paikka oli kuulemma yksi Salon vanhimmista ja parhaimmista. Annos koottiin tilauksesta pleksin takana olevalla linjastolla ja ojennettiin samantien käteen. Tavallisesta poikkeava yksityiskohta olivat yrttimaustetut lohkoperunat. Annos oli kohtuullisen kokoinen ja hyvässä seurassa nautittuna mainio. Suuria elämyksiä se ei tuottanut, mutta mahan se täytti mukavasti.
Oulujoen rannalla järjestettyjen housebileiden lisämausteena ravintolan henkilökunta pisti pystyyn grillin ja ruokatarjoilun. Tarjotut thai-henkiset makkarat olivat mielenkiintoisen makuisia ja ylihintaisia.
Melko spontaanina älynväläyksenä päätimme lähteä hra. Kreivin kanssa käymään Hailuodossa känkyllä, pyöräillen. Tämä tapaus on mielestäni malliesimerkki lähialueille kohdistuvasta känkkyturismista – vaikeuttamalla yksinkertaista matkaa kohtuuttomasti nousee läheinenkin kohde arvoon arvaamattomaan.
Sää oli miellyttävän kesäinen, leuto tuuli puski kasvoille ja pilvenriekaleita leijaili taivaalla. Sovittuna ajankohtana kaksipyöräisemme kohtasivat Oulun kaduilla ja lähdimme veivaamaan munamankeleilla kohti Kempelettä. Pyörien huollot oli tehty vähän niin ja näin, joten runkojen terve nitinä ja soikeiden renkaiden suhina seurasi perässä kesäistä kahden hengen karavaaniamme. Pitkää matkaa varten oli varauduttu pullollisella oululaista hananektaria, eli kraanavettä. Sen kummempia rautaisannoksia tai hätäpakkauksia ei reppuihin painolastiksi pakattu. Retken sivutavoitteena olikin kevyt läskinpoltto ja hien irtiotto.
Munamankelit rytkyttivät menemään kapeilla pyöräteillä ohi insinöörien kansoittamien perhelähiöiden. Lapsia ei juuri pihoissa näkynyt, heidät oli joko pakkosijoitettu päivähoitokolhooseihin tai sitten lähetetty Visulahti-Birkenaun hupileireille. Matkan ensimmäiset off-road –koettelemukset koettiin kun pyörätieksi nimitetty kulkureitti muuttui ensin asfalttipäällysteisestä soratieksi ja lopulta ehtyi kokonaan. Kärrypolkujen kiertely oli kuitenkin sangen mukavaa, sillä kesäiset Elovena-tytöt leikkelivät sirpeillä viljaa Suomen kasvavan nuorison känkynpohjia varten. Pakaranahkoja kuluttaneen rälläyksen päätteeksi tie päättyi lopulta satamaan ja siellä olevien tuulimyllyjen katveeseen.
Keltainen lautta-alus kopsahti satamaan tovin odottelun jälkeen ja siirsimme läskinpolttomoottoreilla käyvät kulkupelimme laivaan kyytiin. Siirryimme välittömästi laivan kasinolle ja pelasimme muutaman erän rulettia. Yökerhosta saimme vikiteltyä mukaamme pari Marjaniemen kultaisille hiekkarannoille matkalla ollutta tipusta, mutta pahaksi onneksemme toinen tipusista paljastui jonkun orastavan ornitologin rengastamaksi. Yhteistuumin päätimme päästää tytöt jatkamaan matkaa hyvässä yhteisymmärryksessä ja palasimme kasinolle puhdistamaan pöydän. Matkan kestettyä sen puolisen tuntia keltainen lautta kopsahti yhteen Hailuodon satamista.
Määränpäämme, eli Hailuodon lauttasatamassa sijaitseva pizzeria näkyikin jo vasemmalla ja kiiruhdimme sisään pizzat tilataksemme. Tarjolla oli kohtuullinen valikoima erilaisia täytevaihtoehtoja ja taisimmepa valita jotkut klassiset yhdistelmät (kinkku-ananas-aurajuusto?). Hetken odottelun päätteeksi pizzat tulivat pöytään ja ryhdyimme apetta nauttimaan. Pizzat olivat todella pieniä, mutta hyvin paksupohjaisia ja kohtuullisesti täytteiden kyllästämiä. Jonain muuna hetkenä ne olisivat saattaneet tuottaa pienoisen pettymyksen, mutta 26km pyöräilyn päälle ne olivat yllättäen aika kohtuullisia. Maku oli hyvä, joskin kokonaisuus ei ollut aivan balanssissa korkeahkon hinnan vuoksi.
Pizzat syötyämme havaitsimme uuden lautan tulleen satamaan ja koska Hailuoto ei sillä erää sen suuremmin meitä kiinnostanut hyppäsimme takaisin laivaan. Kokonaiskestoltaan saarella vierailumme ei varmaan tuntia ylittänyt. Paluumatka sujui suhteellisen värittömästi, mitä nyt veivaus alkoi käymään mielen päälle. Kokonaismatka 52km ja retken kesto aterioimisineen nelisen tuntia.
Ohikulkumatkalla Ouluun pysähdyime Kivesjärven kyläkaupalle hakemaan matkaevästä. Tämä monipuolinen kauppa-leipomo-palvelukeskus pitää vielä yhden kylän Kainuussa hengissä. Tuoreiden leipomotuotteiden ohella paikasta sai myös valmiiksi leivottuja pizzoja. Parista vaihtoehdosta otin toisen ja pakkasin mukaan vielä muutamia tuoreita leipiä. Nälkäiselle pizza jäi mieleen yllättävänä löytönä kirjaimellisesti keskeltä korpea.
Yökerhon ovet oksensivat asiakkaita kadulle ja lopulta sulkeutuivat takanamme. Juhlahumu oli mennyt eteenpäin kuin vuoristorata ja nyt alkoi olla loppujarrutuksen aika. Pieni seurueemme lähti vaeltamaan kohti Kruunuhakaa kengänkorkojen ja –kantojen kopistessa Helsingin kaduilla. Taksia oli turha yrittääkään tilata, joten tyydyimme kävelemään Teatterilta pois. Kruunuhaasta löysimme pienen 3x3m snägärin, jossa ei edes ollut kohtuuttomasti jonoja. Vastaavanlaisia pleksistä tehtyjä koppeja oli ripoteltu sinne tänne pitkin kaupunkia ja käsin sutatusta ruokalistasta sai valita itselleen mieluisan annoksen. Kumotuista gintoniceista johtuen en muista minkä annoksen erityisesti tilasin, mutta hyvä tuplajotain se kuitenkin oli. Olo oli kuin jouluna kun purilaista kaivoin papereista esiin. Lisäksi Helsingin yö oli yllätyksiä täynnä. Tällä satunnaisesti kohdalle osuneella snägärillä törmäsimme myös kadonneeksi luultuun yhteiseen ystäväämme, joka liityi vaiteliaana joukkoomme.
Pysähdyin jouluun valmistautuvalla Tampereella joulukuun puolenvälin jälkeen. Kaikki lumi oli sulanut kaupungista ja näkymä muistutti enemmänkin loppusyksyä kuin talvea. Aamuinen kaupunki heräsi pikkuhiljaa eloon ja kävelin rautatieasemalta poispäin kaupunkia katsellen. Muutoksia oli tapahtunut aiemman käyntini jälkeen ja liikkeiden kylttejä vaihtunut. Koskikeskuksen kohdalla kuitenkin tunnistin sen tutun Tampereen punatiilisine seinineen ja työläiskaupunginosineen. Känkkykulttuurin siemeniä oli kaupungilla nähtävissä, sillä edullisin löytämäni kebab/känkkypaikka tarjosi sulojaan 3,90¤ hintaan.
Sovimme ystäväni kanssa tapaamisajan ja –paikan ravintola Plevnan eteen. Lukuisista vaihtoehdoista valitsimme juuri tämän ravintolan, koska ainakaan itselläni ei ollut juuri kokemuksia saksalaishenkisistä makkararavintoloista. Plevna sijaitsi idyllisellä Finlaysonin tehdasalueella osin maan alla. Saatavilla oli runsaan ruokavalikoiman lisäksi Plevnan oman panimon tuotteita, joita olisin mielelläni jäänyt maistelemaan pitemmäksikin aikaa. Ajankohta ei vain siihen mahdollisuutta antanut. Ystäväni tilasi vanhasta tottumuksesta talon erikoisista Currymakkarat ja itse otin Thüringer –makkara-annoksen sekä kolpakollisen Plevnan Tummaa. Ruoka oli erinomaista, emmekä joutuneet pettymään. Currymakkaroissa oli piilevää tulisuutta ja ruoka oli todella maittavaa. Oma annokseni oli hivenen pienempi, mutta oikein mukava mausteinen makkarakokonaisuus perunasalaatin kera.
Hesburgerisoitu Turku joulun loppukliimaksin hetkellä. Hesehotelli, Hesburger, Heseautopesu, Hesekebab, Heseliittymä ja kadut täynnä paniikkihäiriöisiä ostomaanikkoja. Mukava lähtökohta rauhalliselle päivälle. Vaeltelin kaupungilla päämäärättömästi ja katselin lähinnä maisemia ja paikkoja. Hyvällä tuurilla olisin voinut nähdä julkkiksia, kuten esim. Mr. Universumin, jonka tiesin kaupungissa sillä hetkellä majailevan. Viimeisimmästä Turussa käynnistä oli kulunut jo aikaa, joten kaupunkia oli ihan mukava vain katsella satunnaisen joulushoppailun varjolla.
Kauppahallista löysin mielenkiintoisen oloisen paikan nimeltään Woti’s. Tämä kaupungin vanhimmaksi hengissä olevaksi kebab-paikaksi itseään tituleeraava ruokapaikka tarjosi nimensä mukaisesti erilaisia ja –kokoisia suomalaisesta lihasta valmistettuja kebab-annoksia. Ravintolan ulkonäkö sekä esitteiden ja mainosmateriaalien olemus kieli paikan olevan joku ennalta tuntematon ketjuravintola, mutta näin ei tosiasiassa asianlaita ollut. Paikka suunnitteli vasta avaavansa kolme uutta toimipistettä. Annoksissa olevan kebabin määrän sai itse valita ja tempaisin sitten 200g kebablihalla varustetun Machokebabin Maanjäristys –salaatinkastikkeella. Nimet olivat ainakin kohdallaan. Annos rakennettiin silmien edessä ja kebabin määrä punnittiin grammavaa’alla. Hinta, 5,95¤, oli aivan kohtuullinen mukavan kookkaasta kebab-setistä. Persoonalliset salaatinkastikkeet ja kookkaat annokset toivat mieleen Troijan Kebabin - tosin sillä erotuksella että Woti’s on lähdössä samalla konseptilla maailmanvalloitukseen ja tulee todennäköisesti siinä onnistumaan.
Mega Kurdilais rullakebab oli tarjouksena ylitsepääsemätön. Todellakin isokokoinen kebabrulla oli sopivan kostea ja kooltaankin ihan miehekäs. Paikan yhtenä spesiaalina oli muuten myös crispynä saatavat pizzapohjat tavanomaisen ja pannumallin lisäksi.
Ajatuksenlentoa
Päiväkirja on kuitenkin aika työläs ylläpitää, joten päätimme sitten Kaenkky.comin toimesta laittaa pystyyn seurantaa helpottavan GP.Blog -palvelun, johon voi laittaa merkintöjä muistin virkistämiseksi. Eipä enää unohdu missä sitä on käynyt syömässä.
Twitter
Omistajalla on siis ollut vankka bisnesvainu jo nuoresta pitäen - sittemmin hän on siirtynyt hajautetusta ruuanjakelujärjestelmästä keskitettyyn.
Nefer