Artikkelit |

Kebabvallankumouksen äärellä
Jokainen meistä joutuu joskus perimmäisten kysymysten äärelle. Kuka pohtii elämää, kuka uraansa. Jotakuta saattaa jopa kiinnostaa missä on se Oikea. Tällaisten kysymysten parissa saattaa vierähtää pitkä tovi, eikä jokainen välttämättä edes koskaan löydä vastausta. Eikä vastaus ole välttämättä tärkein, vaan tie mitä pitkin kuljetaan vastauksia hakien. Mutta tällaisiin yhdentekeviin pseudofilosofisiin jaaritteluihin en aikaani enempää haaskaa, vaan kerron tänään teille kebabista.
Mitä kebab on? Useimmat meistä eivät sitä tiedä ja suurinta osaa meistä se ei edes kiinnosta. Ulkomuodoltaan kebab on usein tunnistettavissa sellaiseksi äitinorsun jalaksi, joka pyörii vartaassa lähimmässä kebabsyöttölässäsi. Kebabiksi nimitettävää muonankuvausmassaa saattaa löytyä myös lähikauppasi pakastealtaasta, mutta siihen ei pidä yleensä kajota. Kebabin mysteeri on läsnä kaikkialla ja kaiken aikaa, ja olen päättänyt sitä valottaa. En ehkä tehtävässäni onnistu, mutta riski on otettava. Yksi aikamme suurimmista mysteerioista ei voi jäädä elämään omaa elämäänsä, sillä tällaisilla legendoilla on tapana kasvaa ja paisua ja lopulta syödä luojansa. Hirviön pää on lyötävä poikki, vielä kun se on mahdollista.
Hyvinvalmistettu kebab on himoittu elintarvike ja sen puolesta on joskus menty äärimmäisyyksiin. Terveen, vaikkakin päihtyneen, miehen on saanut valtaansa kebabin himo. Tuo raamatullisiin mittasuhteisiin paisuva saatana on saanut aistinsa sumentaneen miehen jonottamaan tuota ruskeata mannaa epämääräisten huligaanien ja retkujen seurassa yöllisissä grillijonoissa. Nälästä ei ole ollut enää kyse, vaan ainoastaan lihan viettelyksestä. Miten on yksi ruoka pystynyt saamaan niin paljon kansoja polvilleen täyteläisen rasvaisen makunsa edessä?
Mutta entä jos tähän kaikkeen olisi saatavilla muutos? Prometheus varasti tulen jumalilta ihmisille ja kiitokseksi äijää rääkättiin olan takaa. Zeus pulttasi ukon kallioon kiinni ja pisti kotkansa nokkimaan lihat pois. Ja tunnetusti vittumaisena miehenä Zeus ohjeisti kotkan makustelemaan erityisesti Prometheuksen maksaa, joka kuitenkin kasvoi yön aikana takaisin muodostamaan taas lokille buffetin. Tästä opimme vain kaksi asiaa, a) viestinviejän kohtalo voi olla surkea ja b) älä vittuile Zeukselle.

Mutta silti, orjuutetuille kansoille tarjottaisiin vapautta, pimeyteen pursuaisi valoa, tieto saavuttaisi barbariassa vaeltavat kurjat massat... Olisinko minä valmis toimimaan viestinviejänä. Olisinko valmis uhraamaan itseni ja minut kahlittaisiin Toripolliisiin kiinni känkkylokkien nokittavaksi, koska uhmaisin jumalallista järjestystä. En, minä en ollut vielä valmis. Ja toisaalta, joku muu oli jo tehnyt likaisen työn ja pistänyt tämän reseptin Internetin laitoja myöten täynnä olevaan paskalaariin.
Päätin siis vain antaa sanoille muodon, ohjata sen kohtaloa ja päättää lopullisesta tuhosta. Minun käsieni kautta se synnyttäisi tietoisuuden olemassaolostaan ja toisaalta minä sen laskisin lopullisesti ikuiseen lepoon. Ehkä näin ikkunasta hahmon tuolla jossain, jota lokit piirittivät ja joka riippui Toripolliisin kyljessä puolestani. Tunsinko häntä kohtaan sääliä. En.
Alussa oli liha - ja se oli jauhettu ja vailla muotoa
Kebabin teko oli reseptin ensisilmäyksellä petollisen helppoa. Raaka-aineita ei ollut mainittu kuin nimeksi ja itse tekoprosessikin oli kuvattu äärimmäisen yksinkertaisesti. Yksinkertaisuus on kuitenkin petollista, sillä virheiden seuraukset ovat usein vakavampia. Monimutkaisesta reseptistä näkee heti, että se on helppo kusta ja tekoprosessiin tulee kiinnitettyä sitten enemmän huomiota. Tarveaineetkin näyttävät pintapuolisesti yksinkertaisilta, mutta niihinkin tulee huolella paneutua. Tavoitteena on luoda kotioloissa valmistettava dönerkebab.
Ostoslista:
Vaikka tätä ei järki mitenkään perustelekaan, niin päässäni kummittelee ajatus raastetun muskottipähkinän käytöstä kebablihan teossa. Tätä intuitiotani ei tue mikään aiempi löytämäni resepti, mutta jos sitä joku joskus kokeilee, niin haluan tietää miten se toimii. Ja jos ei toimi, niin varoitinpa ainakin ettei se välttämättä toimi. Olisit kuunnellut äitiäsi Internetin vaaroista. Reseptistä valmistuu vajaan parin kilon kebab, kun otetaan huomioon kebabin kokema nestehukka. Tehdyn kokoinen kebab riittää neljälle normaalikokoiselle ja 15 pilliniskapygmille. Lisukkeiden tekeminen kebabin kaveriksi lisää ravittavien pygmien määrää ennalta-arvaamattomalla pääluvulla. Ole kuitenkin tarkkana, nälkäinen pygmi ei anna armoa.
Jos sinulla on tässä vaiheessa tarvikkeet hankittuna ja vieraat odottavat jo olohuoneen puolella kebabin tuoksua, olet kussut asiasi. Tee tarvikkeista vaikka jauhelihapihvejä ja mene itseesi. Kypsennys vaatii nimittäin nelisen tuntia aikaa ja päälle laskettakoon vielä lihan jäähtymiset ja vetäytymiset, eli valmistus pitää aloittaa noin viittä tuntia ennen tarjoiluajankohtaa. Kebabin säilymisestä ja maun muuttumisesta ei ole mitään kokemusta, sillä tehty kebab ei ole säilynyt näkemään seuraavaa päivää.

Kun olet varmistunut siitä, että sinulla on aikaa ja kärsivällisyyttä kebabin tekemiseksi, nakkaa uuni päälle sellaiseen 125-150 asteeseen. 125 oli ihan soppeli, mutta varmistelin itse vetelemällä lihaa 150 asteen föönillä pari tuntia. Vaikutusta lopputulokseen en tiedä, ehkä oli kuivakampi. Seuraavaksi nakkaa kaikki ainekset isoon esimerkiksi muoviseen astiaan. Jos laitoit myös folion, et todennäköisesti ansaitse elää. Tässä vaiheessa voit tietysti kevyesti hämmästellä, että näinkö yksinkertaista tämä kebabin teko voi olla. Mutta muista nyt Prometheus, Toripolliisi ja nälkäiset känkkylokit. Tieto ei tule ilmaiseksi. Massan ollessa vadissa, aloita armoton muokkaaminen. Työnnä steriiliksi esipuhdistetut kourasi lihaan ja kouri sitä kuin mies lihaa kourii. Jos ajatus raa'an jauhelihan työstämisestä etoo, ajattele vaikka patologia, joka on juuri tehnyt ensiviillon jonkun hyvin kuolleen henkilön vatsapeitteisiin ja päättää jostain ei-niin-viihteellisestä syystä poistaa suoliston tältä toivottavasti hyvin kuolleelta henkilöltä. Huonosti kuollut henkilö tulee sitten myöhemmin haudan kautta koukattuaan vaatimaan takaisinmaksua - pala palalta.
Jauhelihan koostumukseen on muuten hyvä kiinnittää edes jonkinlaista etäistä huomiota ennen ostopäätöksen tekemistä. Helppo ratkaisu on ostaa suojakaasuun pakattua muinaista jauhelihaa hyllystä, mutta toisaalta voit samalla hieman isomman erän ollessa kyseessä konsultoida myös paikallista lihatiskiäsi (sellainen oikea lihatiski missä on lihamestari, ei yökerho jossa on jatkuva kiimanhajuinen paritusmeno päällä). Itse käytin Kotivaran lihakaupan lihatiskiä, josta sai taatusti tuoretta lihaa odottaessa jauhettuna. Varmaan olisi jauhetun elukan nimikin ollut tiedossa, jos olisi tohtinut kysyä. Jos diggailet Koraania, niin sianliha on luonnollisesti pois valikoimasta. Itse kuitenkin otin nauta-sikajauhelihaa, johon tulee 70/30-suhteella edellä mainittuja elukoita. Pelkkä nauta tekisi kebabista koostumukseltaan kuivakkaan, ja sitähän emme toki tahdo.
Jos et ole kovin oma-aloitteiseksi ryhtynyt, on sinulla nyt edessäsi jonkinlainen pänikkä täynnä mausteilla kuorrutettua jauhettua elukkaa. Tämä ei ole pitkäaikainen tahtotila, vaan on ryhdyttävä toimiin. Eli ryhdy sekoittamaan lihaa käsin vaivaten ja tee se huolella ja rakkaudella. Itse veivailin lihaa sellaiset 5-10 minuuttia, en oikein osaa sanoa tarkemmin, kun aika menee vauhdilla kun on kivaa ja elämässä sisältöä. Kun massa on valmiin oloinen ja hyvin sekoitettu, ryhdy muotoilemaan sitä. Vähän astiasta riippuen tämä saattaa onnistua oikein mukavasti tai sitten ei ollenkaan. Pirustako minä tiedän minkälaiseen törppöön sinä lihasi olet upottanut. Tavoitteena olisi kuitenkin tehdä sellainen käsivarren pituinen (30-35 cm) pötkö lihasta ja siirtää se sitten folion päälle. Foliolla ollessaan tasoittele liha päistään tasaiseksi ja vuoraa lopulta koko paketti folioon. Itse vetäisin pari kierrosta foliota päälle ja lopuksi vielä pyörittelin tulevaa äitinorsunjalkaa muodoiltaan symmetrisen pyöreäksi ja päistään tasaiseksi. Lopputulos on siis sylinterin mallinen.

Lihasylinteri voidaan sitten lykätä uuniin ja juoda seuraavat neljä tuntia vaikka olutta. Neljä tuntia pystyy elämästään käyttämään moneen asiaan, joten suosittelen vaikka tekemään jotain niistä monista asioista. Jos olet fiksumpi kaveri, ryhdyt noin tunti ennen kebabin valmistumista työstämään lisukkeita kebabille kaveriksi. Pelkkä liha on mukavaa syödä, mutta lisukkeiden kanssa mukavampaa. Vaikka näissä artikkeleissa harvemmin kasvisten syöntiin kehotetaan, niin kebabin tapauksessa oikein valitut rehut saattavat jopa korostaa lihan hentoa ja vaikutuksille altista makua. Eikä pidä tietystikään unohtaa toiseksi tärkeintä asiaa, eli kebab-kastiketta. Jos kebab on sydän, niin kastike on se veri joka saa sen sykkimään.
Lisukkeet:

Kastike lihalle, "tulinen":
Nakkaa kaikki ainekset yrttejä lukuunottamatta kattilaan ja anna hautua hiljaisella lämmöllä välillä sekoittaen noin tunnin ajan. Nopeampaakin tehtynä on hyvvää. Yrtit haudutuksen loppuvaiheessa, että antavat makua.

Kastike rehuille, "taivaallinen":
Nakataan kaikki ainekset tehosekoittimeen ja ajetaan tasaiseksi massaksi. Lopputulos muistuttaa Troijassakin käytettävää Taivaallista salaatinkastiketta ja on pirun hyvää. Kannattaa vähän hieroa noiden mausteiden kanssa, että saa maun kohdalleen. Pahiten homman voi kusta ylisuolaamalla tai liialla viinietikalla. Kiitokset Tanskaan muistin virkistämisestä.
Kolmas kastikevaihtoehto olisi esimerkiksi jonkinlainen tsatsikityyppinen kermaviili-yrttihässäkkä. Resepti löytyy varmasti kun vähän googlea vinguttaa. Joitakin valmissoosejakin löytyy, mutta saa niiden kohdalla myös improvisoida.
Kebabin oltua neljä tuntia uunissa voit ottaa sen sitten poiskin. Kääri vähän foliota auki ja kaatele varovaisesti lihasnesteet pois. Ammattilainen tietysti ottaa ne talteen ja juo jälkikäteen. Anna lihan sitten vetäytyä hetken aikaa eli olla ihan itsekseen, ja viimeistele vaikka lisukkeet ja soosit. Kaatele vielä loput lihasnesteet pois ja pistä kebab tarjolle. Leikkelyhommiin tarvit terävän moran.
No oliko edes hyvää?
No oli. Helevetin hyvää. Ensi yrityksellä pistin pippuria desin ja lopputulos oli helvetillisen pippurinen. Mutta silti liha oli hyvää. Hyvästä kebabista voisi lässyttää paljonkin, mutta teen sen toiste. Tällainen kebab-setti on vaikka kotibileitä ajatellen aivan helvetin hyvä idea. Kiitokset vaan sille jollekin ainakin itselle anonyymiksi jääneelle Internetin sankarille, joka tämän reseptirungon alun perin Suomi24:n foorumeille pisti.

Faktaa kebabista
Kebab-sanastoa
Lue myös:
Petterin keittiössä XIII: Nakkigatling
Mortal Wombat: Pakastepizza Challenge [ROUND ONE]
Petterin keittiössä 8: Kardiovaskulaarinen munakas
Petterin keittiössä 9: Svapin kotikänkky
Petterin keittiössä 10: Kotiporilainen
Petterin keittiössä 11: Läskiäispulla
Petterin keittiössä 12: Hassu mustekala
ps. pistäkää linkkejä jos löydätte tästä reseptistä eri variaatioita. Olisi hauska kuulla enemmänkin kokemuksia, miten tuon kanssa on käynyt.
Nyt luettavissa myös jatko-osa, Kotikebab Redux!
Muistaakseni se alkuperä oli tuo mainittu Suomi24 ja joku hra X joka oli alkuperäisen reseptin sinne laittanut. Tuo juttuni oli sitten käytännössä reseptin ja oheistilpehöörien testausta. Muidenkin adaptaatioihin olen sittemmin törmännyt.
Eli kunnia sille kenelle se kuuluu - kuka se sitten onkin.
surukseni sain todeta sen, että (eikä todellakaan ainoastaan tämän siten resepti) tärkein perusmauste on aromisuola. Keinotekoinen aromia vahventava seos, joka on äärimmäisen allergisoiva (siis E621, natriumglutamaatti), sekä säälittävä yritys "maustaa" ruokaa. Valitettavasti halpis-kiinalaiskeittiö sortuu em. lisäaineeseen pelottavallla volyymillä. Olisi ollut hienoa löytää itse AITO ruoka, ilman surkeita kemiallisia halventeita...
Muutoin hauskaakin luettavaa anekdootteineen päivineen. Karppiska
http://kotiweb.kotiportti.fi/2fast4you.info/kebab.htm
Slurps!
Päivitys: kommentti ilmiannettiin loukkaavana. Epäselvää ketä se loukkaa.
Lisukkeiksi 2kg ranskalaisia, kattilallinen riisiä, ja salaattia.
Löysin sittarista valmista chilitomaattikastiketta johon murskasin pari kuivattua chiliä - tuli vähän liian mietoa koska kukaan ei valittanut liikaa tulisuutta mutta tulisempaa kuin peruskommersiaalikebabissa.
Laiskana tein lisäksi tsatsiki-sipsidippiä kermaviiliin ja sekin toimi hyvin. Sapuskat riittivät hyvin n. 15 hengelle jotka ilmeisesti voinee kynäniskoiksi luokitella.
Eipä muuta kuin kiitoksia ohjeesta, takuulla teen toistekin.
http://kotiweb.kotiportti.fi/2fast4you.info/kebab.htm
Kastikkeiksi tosiaan ehdottoman hyvin toimii kun vetää teharissa tomaattimurskan ja perus salsan sekaisin ja keittää sen. Helpommalla pääsee kun ei tarvi ruveta värkkäämään "taivaallisen" kastikkeen kanssa... eihän se välttämättä ole yhtä hyvää mutta parhaiten toimii mielestäni Heinzin valkosipulikastike ja Bulgarian jugurtti.
Tosiaan, ainakin toistakymmentä kiloa on tullu tehtyä kebabia jo kotosalla ja silloin kun lihan koostumus on kohdillaan (riittävän mehevä), onnistuu köntin leikkaaminen jopa juustohöylällä, ja ainakin tulee ohutta siivua. Tosin, läheskään aina tuo ei ole onnistunut edes allekirjoittaneelta.
Tuolla joitakin kuvia http://linnunrata.com/kebab/
:)
Huomiseksi ajattelin tuota laittaa, täksi illaksi on Brasilialaista(!) härän filettä a'la SPAR (ei maksettu mainos), saapa nähdä tuleeko siitä joku hullunlehmän/härän tauti... :-s :-)
Ja tomaattikastikkeesta,ainakin SPAR-kaupoissa on ollut myynnissä ihan Spar-merkkistä tomaattikastiketta,joka on vielä muuten valmistettu Turkissa!! Kastike on jopa ihan suht.tulinen,mutta sekaan voi laittaa cayennea oman maun mukaan antamaan potkua. Lämmittää vain jossain kattilassa tms.
Niin ja itse kebap-lihasta,unohtakaa sianliha ja laittakaa puolet lammasta ja puolet nautaa. Hirvenlihasta en tiedä mutta veikkaisin olevan ihan jees,ainakin sianlihaa parempi monin verroin.
Ja ruokajuomaksi muutama kylmä Efes!
ja huomio #2: Lihaa pitää alkuvaiheessa pahoinpidellä reilusti. Eli kun sekoitatte mausteita lihaan, niin vaivatkaa ja rääkätkää taikinaa armotta. Lihamassasta pitää saada todella tiukan tuntuista ennen uuniin laittoa.
Maikkulassa rupesi paistamaan aurinko, vaikka räntää tulee taivaan täydeltä.
Tulisia kastikkeita ja tunnelmia kaikille!